Innovaatiohössötys vs. reaalimaailman tuloksenteko

Innovaatio-sanan systemaattinen lokaaminen ja väärinkäyttö on ollut tunnuksenomaista koko 2000-luvulle. Luulin, että olisimme päässeet siitä viimeistään taantuman myötä, mutta toisin kävi. Saako taantuma vihdoin tapettua innovaatiohössötyksen?

Päivän Kauppalehdessä (15.1.2009) käsitellään mainospomo Petteri Kilpisen uutta kirjaa. Ensimmäisellä sivulla huutaa nosto:

Innovaatio kuolee irtisanomisiin

Innovaatiota huutavat Kilpisen ja Kauppalehden lisäksi kilpaa muu media, akatemia ja jopa valtio. Suosikki-inhokkini Tekes määrittelee innovaation näin:

Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja osaamista.

http://www.tekes.fi/ajankohtaista/uutisia/uutis_tiedot.asp?id=5406&paluu=

Näitä kaupallisesti hyödynnettyjä tietoja ja osaamisia haetaan Tekesin ja Sitran ohella jopa EU:n voimin.

Innovaatio on siis idea taikka vastaava ajatus, joka toteutetaan niin, että sillä tehdään rahaa.

Tämä voi tuntua tutulta muidenkin yrittäjien mielestä. Alussa oli idea, sitten se toteutettiin. Nyt sillä tehdään rahaa.

Innovaatioista järjestetään seminaareja ja kirjoitetaan kirjoja. On kehitetty jopa käsite innovaatiojohtaminen, jonka avulla firman kaikki Lasset ja Liisat saadaan kaupallistamaan tietoa ja osaamista.

Ikävä kyllä todella harva idea on kaupallisesti kannattava. Näistäkin muutamista ideoista vain murto-osa voidaan saada toteutettua niin, että ne menestyvät kaupallisesti. Läpimurrot vaativat kovaa ja pitkäjänteistä duunia, usein kokonaiselta porukalta.

Kuitenkin Kilpinen kertoo, ettei tämä peli vetele. Tehostaminen ja vaatiminen luovat paineita ja yhden Lassen tai Liisan potkut aiheuttavat kaikille mielipahaa. Tässä tilanteessa ei sitten enää voi kaupallistaa tietoa ja osaamista.

Alkaa tuntua siltä, että on väärin tehdä tuottavaa ja/tai tuotannollista työtä. Saati vaatia sitä muilta.

Myyjät tietävät, että ensin loppuu voi ja sitten leipä voin alta. Vaikka olisi kuinka paljon hyviä ideoita, joita kovasti kehittelee. Myyjä joka ei saa kauppaa päätettyä on entinen myyjä. Hyvä myyjä kehittää itseään, toimintatapojaan ja työkalujaan aktiivisesti. Välillä hän onnistuu paremmin ja pystyy tämän jälkeen toivottavasti hyödyntämään onnistumisen avainta myös tulevaisuudessa. Näin käy jatkuvasti, vaikka myyjään kohdistetaan reaalitaloudellisia paineita ja odotuksia. Hänen on pakko suoriutua, mutta myös pakko kehittyä.

En ole ikinä kuullut myyjän hössöttävän innovaatioista ja siitä, kuinka hänen innovaatioitaan tulee johtaa ymmärryksellä ja empatialla. Harvemmin sitä kuulee yrittäjältäkään.

Mitä enemmän on tehnyt rahaa, sitä vähemmän puhuu innovaatioista. Sanasta on tullut yliopistonörttien työkalu omien ajatusten glorifiointiin, kun rahkeet eivät riitä tekemiseen ja tuloksen tekoon.

Haluan peräänkuuluttaa innovaatiojohtamisen tasapainoksi realismijohtamista, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina! Realismijohtamisen perussääntönä on, että kaiken tekemisen pitää olla taloudellisesti järkevällä pohjalla. Tällöin tuloksenteko ei ole arpaonnesta kiinni, vaan se tapahtuu väistämättä.

Unohda yliopistonörttien innovaatiohössötys ja keskity tekemään tulosta. Anna taantuman tappaa innovaatio, niin saadaan taas sellaisia ideoita, joilla voi tehdä rahaa. Tekes, Sitra ja EU ei ole tehnyt sitä puolestamme tähän asti, enkä usko niiden pullauttavan tuottavia firmoja jatkossakaan. Siihen tarvitaan yrittäjiä, kuten sinä ja minä.