Tulos on yrittäjän palkka

Yrittäjän tulot ovat ristiriitainen ja tunnekohuja nostattava aihe. Lääkäreiden osinkokoneyhtiöistä julkisten osakeyhtiöiden erilaiseen osinkoverotukseen, tuntuu aihe aina vaikealta ja kateutta herättävältä. Väitän kuitenkin, että yrityksen tulos on yrittäjän palkka – taitava yrittäjä nostaa ison liksan amatöörien jäädessä nollille.

Mielestäni palkkatyön pitäisi olla samalla tavalla tulokseen sidottua, mutta kateus ja eriarvoistuminen estävät tämän. Vaikka taitava myyjä myy 10 kertaa keskinkertaista enemmän, hänen tulonsa eivät ole kymmenkertaiset. Miksi – koska provisiokatoilla ja muilla keinoilla estetään tehokkaasti menestyjien mahdollisuudet nauttia. Organisaatio hajoaa kateuden takia, jos erot repeävät aivan eri kokoluokkiin. Samalla taataan, että rahaa riittää toistaitoistenkin liksojen maksuun.

Palkka määräytyy usein suurin piirtein näin:

• Koulutuspohja: xxxx€/kk
• Kokemus: +xxxx€/kk
• Pääkaupunkiseutulisä: +xx€/kk
• Muut tekijät, kuten pärstäkerroin ja kyky perustella oma erinomaisuus: +xxx€/kk

Ts. yhteiskunnan ulkoisten tekijöiden avulla normittamat palkkausperusteet jylläävät. Lainsäätäjä pitää huolen siitä, ettei niistä päästä paljoa poikkeamaan.

Liksoja voidaan nostaa tulosperustaisesti, mutta kuka tahansa Nokian taannoista tulospalkkiokohua seurannut tietää, mihin se johtaa.

Yhtä hyvin palkkausperuste voisi olla seuraava:

• Nenän koko: xxxx€/kk
• Hiusten mitta: +xxx€/kk
• Kenkien väri haastattelussa: +xxx€/kk
• Muut tekijät, kuten pärstäkerroin ja kyky perustella oma erinomaisuus: +xxx€/kk

Koska yrittäjä on ainoa, jonka palkkausperustetta tai palkan määrää ei säädellä millään tavalla, sen tarkastelu on mielekkäämpää. Yrittäjän palkkaan vaikuttavat seuraavat asiat:

• Yrityksen tulos, ts. paljonko yrittäjä voi nostaa liksaa
• Sosiaaliset tekijät, ts. paljonko yrittäjä kehtaa nostaa liksaa
• Verotukselliset tekijät, ts. missä vaiheessa valtionvallan sekaantuminen on yrittäjälle kerta kaikkiaan liikaa

Kolmikon Lehti, Rope ja Pyykkö kirjassa Mikä tekee yrittäjästä menestyvän puidaan laajalti yrittäjyyden suhdetta palkkatyöhön. Palkka ja palkitsemisperusteet saavat oman tilansa. Yksi teoksen keskeinen lopputulos on vapaasti referoituna seuraava:

Yrittäjä joka keskittyy hyvän tuloksen tekemiseen, menestyy suuremmalla todennäköisyydellä verrattuna yrittäjään, joka keskittyy johonkin muuhun.

Voisi kuvitella, ettei tuohon johtopäätökseen tarvita rakettitieteilijää, mutta silti suuri osa suomen yrityksistä kuuluu kirjoittajien määritelmien mukaan ”perusyrittäjiin”, ei ”superyrittäjiin”.

Näiden menestyvien yrittäjien tuloja yritetään kuitenkin rajoittaa. Osinkotuloa muutetaan ansiotuloksi, vain kertaalleen verotettavasta osingosta (se 9%, tiedät kyllä) valitetaan ja rahoja itselleen nostavia yrittäjiä syyllistetään – olisit mieluummin investoinut kasvuun.

Tämä kateus on valloillaan, vaikka yrittäjän menestys ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin – menestyvä yritys tuottaa hyvinvointia ja rahaa työntekijöille, alihankkijoille, palveluntuottajille ja meille kaikille verojen muodossa. Mitä enemmän yrittäjä tienaa, sen paremmin on yrityksellä täytynyt mennä.

Eli kun yrittäjä nostaa kunnon liksan kaikki hyötyvät! Tässä ytimekäs viesti välitettäväksi verokarhulle ja valtiovarainministerille taantuman kynnyksellä.

Yrittäjä, keskity hyvän tuloksen tekemiseen. Kun onnistut tässä, nosta itsellesi kunnon liksa ja nauti menestyksestä. Jätä toistaitoiset ruikuttajat omaan arvoonsa, heillä on tasan samat mahdollisuudet takoa tulosta.